Rakentamismääräyskokoelman osaa E1 muutettiin 30.6.2008. Sisäministeriö antoi 14.4.2009 asetuksen palovaroittimien sijoittamisesta ja kunnossapidosta (239/2009) ja Valtioneuvosto antoi 29.4.2009 asetuksen palovaroittimien teknisistä ominaisuuksista (291/2009). E1 muutos koskee 1.2.2009 tai sen jälkeen haettuja rakennuslupia. Valtioneuvoston sekä sisäasiainministeriön asetukset astuivat voimaan 1.1.2010.
Palovaroitin on kytkettävä sähköverkkoon
Mikäli asuinrakennukselle on haettu rakennuslupaa 1.2.2009 tai sen jälkeen, tulee asunnot varustaa sähköverkkoon kytketyillä palovaroittimilla huoneistokohtaisesti. Sama koskee myös päivähoitolaitoksia niiden koosta riippumatta. Asuntoihin luetaan myös vapaa-ajan asunnot, mutta vaatimus koskee vain sähköverkkoon kytkettäviä tiloja, eli ei sähköistämätöntä lomamökkiä. Peruskorjaus, jossa tilojen käyttötapa ei muutu, ei yleensä edellytä sähköverkkoon liitettävien palovaroittimien asentamista. Kun tiloja laajennetaan, laajennettavat tilat varustetaan sähköverkkoon kytkettävin varoittimin, mutta olemassa olevat tilat voidaan toteuttaa pelastustoimen säädösten mukaisesti tavallisilla palovaroittimilla. Sähköverkkoon kytketty palovaroitin on astianpesukoneeseen tai kiukaaseen verrattavissa oleva sähkölaite, joka toteutetaan ja liitetään huoneiston sähköverkkoon rakentamisvaiheessa. Palovaroittimien asentaja on sähköurakointioikeudet omaava asennusliike, joka vastaa siitä että palovaroittimet asennetaan olemassa olevien määräysten ja palovaroittimien asennusohjeen mukaisesti.
Palovaroittimien tekniset ominaisuudet
1.1.2010 alkaen myytävissä palovaroittimissa tulee olla merkittynä:
- CE-merkintä liitetietoinaan mm. valmistuspäivämäärä tai eränumero sekä standardin EN 14604 numero.
- Valmistajan suosittelema uusimisajankohta
- Ionisaatioon perustuvat palovaroittimet on lisäksi merkittävä säteilyturvallisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti.
- 13.8.2005 jälkeen palovaroittimissa on ollut oltava merkintä siitä, ettei niitä saa hävittää talousjätteen mukana.
- Suomen- ja ruotsinkielisten käyttöohjeiden on oltava palovaroitinpakkauksessa, ei erikseen myyntihyllyllä tai jälkikäteen toimitettavissa. Ohjeiden on mahdollistettava palovaroittimen asianmukainen sijoittaminen, asennus, kunnossapito, testaus ja hävittäminen.
Rikosilmoitusjärjestelmän tai talovalvontakeskuksen osana olevat savuilmaisimet
Toiminnalliselta kannalta rikosilmoitusjärjestelmän tai talovalvontakeskuksen osana olevien savuilmaisimien olevan toimintavarmuudeltaan ja turvallisuustasoltaan yksittäisiä sähköverkkoon kytkettyjä palovaroittimia vastaavia, jos ne ovat:
- Standardin EN54 mukaan testattuja
- Järjestelmä on kytketty kiinteään sähköverkkoon
- Virransyöttö on varmistettu varavirtalähteellä, esimerkiksi keskusakulla.
- Savuilmaisimet antavat paikallisen hälytyksen suojattavassa tilassa
- Savuilmaisimien tai järjestelmän tulee valvoa vikaa ja se on ilmaistava merkkiäänellä
- Savuilmaisimien toiminta tulee olla asukkaan testattavissa.
Lisäksi savuilmaisimien tulee täyttää sähköturvallisuussäädösten vaatimukset. Paikallinen viranomainen voi tapauskohtaisesti hyväksyä rikosilmoitusjärjestelmään kytkettyjen savuilmaisimien asentamisen sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien sijasta.
Palovaroittimien sijoittaminen ja kunnossapito
Asunnon jokainen kerros sekä niihin yhteydessä olevat kellarikerrokset ja ullakot on varustettava vähintään yhdellä palovaroittimella. Asunnon jokaisen kerroksen tai tason alkavaa 60 m2:ä kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin. Asunnon koko lasketaan huoneistoalana. Eri palo-osastoa olevia tiloja ovat tyypillisesti esimerkiksi kellarissa oleva autotalli tai lämmönjakohuone. Näitä tiloja ei lasketa mukaan siihen pintaalaan jonka perusteella määrätään varoittimien määrä, eikä näihin tarvitse asentaa palovaroittimia. Palovaroittimia ei tarvitse asentaa myöskään sellaisiin tiloihin joiden lämpötila voi laskea tilapäisesti alle palovaroittimelle määritellyn alimman käyttölämpötilan. Jos nämä esimerkiksi ullakkotilat otetaan kesällä vaikka vieraskäyttöön, tule ne silloin suojata palovaroittimella. Asuinrakennusten yleisiin tiloihin ei yleensä vaadita palovaroittimia.
Asunnon tai kerrostason ensimmäinen palovaroitin on suositeltavaa sijoittaa siihen eteis-/aulatilaan, jonka kautta kerroksesta poistutaan. Palovaroitinta ei kannata kuitenkaan sijoittaa ulko-oven välittömään läheisyyteen, jotta vältyttäisiin virheellisiltä hälytyksiltä. Palovaroittimia suositellaan sijoitettavan lisäksi asunnon jokaiseen makuuhuoneeseen ja muuhun yöpymiseen käytettävään huoneeseen. Suurempiin asuntoihin suositellaan yhteen liitettäviä palovaroittimia. Tiloihin joissa ruoanlaitto tai takka voivat aiheuttaa turhia palovaroittimen hälytyksiä, suositellaan vaimennustoiminnolla varustettua palovaroitinta tai lämpövaroitinta.
Majoitustilat ja hoitolaitokset
Majoitushuone on varustettava palovaroittimella. Majoitusliikkeissä on yleensä myös huoneiden yhteisiä tiloja kuten käytäviä. Näihin tiloihin on asennettava vähintään yksi palovaroitin kutakin alkavaa 60m2:ä kohti. Mikäli majoitustilassa on yli 50 majoituspaikkaa tai hoitolaitoksessa yli 25 vuodepaikkaa, tulee tilat varustaa automaattisella paloilmoittimella. Tilapäismajoitukseen käytettävät tilat on varustettava majoituskäytön ajaksi palovaroittimilla. Palovaroittimien etäisyys toisistaan esimerkiksi pitkillä käytävillä ei saa ylittää 12 metriä. Kaikki rakennuksen tilat, joissa nukutaan joko pysyvästi tai tilapäisesti tulee varustaa palovaroittimella (pelastuslaki 30§).
Lähde: Pelastustieto 9/2009, Kidde Finland Oy, BL-Palontorjunta Oy, FSM OY
Lisätietoja: tuotepäällikkö Rauno Huikari puh. 010 283 2375 tai
rauno.huikari@slo.fi